Tänne kirjoitetaan tarinat. Tarinoiden pisteytyksen näet täältä!
Tästä taas löytyy mestari-oppilas lista.
Toivon, että oikoluet tekstisi ennen julkaisua. Sillä tavalla minun on helpompi arvostella ne.
Tarkemmin säännöistä löytyy tästä. Ne pitää lukea ennen ensimmäisen tarinan kirjoittamista.
Kirjoita alkuun kenellä kirjoitat ja mihin klaaniin kissa kuuluu. Esim. Esimerkkitassu ~ Esimerkkiklaani. Jos haluat jonkun jatkavan tarinaasi, tee se // merkin taakse. Esim. // Voisiko Esimerkkikissa jatkaa tästä? Tai voit sanoa jotain muutakin ei tarinaan liittyvää.
Pisteytän tarinoita heti kun ehdin! Mainitse vaikka chatissa.
Hunaja
Pisara – Kulkukissapentu
Suljen silmäni ja haukottelen. Koko päivä on ollut mahdottoman pitkä ja seikkailin vaikkaja missä. Nukahdan nopeasti.
Yhtäkkiä tuntuu vitkeältä. Haluaisin avata silmäni, mutta tiedän että yö ei ole vielä ohi. Avaan hieman silmiäni, ja huomaankin etten ole pesässä. En näe emoa tai Vaahteraa missään!
”Hei Pisara”, näen kissan. Kissan turkissa hohtavat tähdet ja tämä istui edessäni katsoen minua lempeästi. Nousen hieman pelokkaasti.
”Kuka olet? Ja mistä tiedät nimeni?”, kysyn arasti. Kissa kehrää hieman.
”Ei hätää, olen Vesiväre. Sinulla on jännittävä tulevaisuus. Haluatko nähdä?”, Vesiväreeksi esittäytynyt kissa sanoo. Nyökkään hitaasti.
”Vaikka, mutta sinulla on hassu nimi!”, naurahdan. Kissa tuhahtaa hilpeästi. Vesiväre alkaa tassuttaa pois päin ja viittoo minua seuraamaan.
Hetken päästä hän pysähtyy ja istahtaa alas. Teen samoin ja katson Vesivärettä odottavaisesti.
”Katso tuonne”, hän sanoo. Vilkaisen ensin siihen suuntaan, mutta käännän katseeni sinne kokonaam kun huomaan kissoja. Yksi niistä näyttää ihan minulta, ja sitten siellä on muitakin erilaisia kissoja. Henkäisen.
”Nehän.. Tuohan näyttää minulta!”, sanon ääneen. Vesiväre nyökkää.
”Entä jos hän on sinä, Pisaratuuli?”, tämä sanoo salaperäisesti. Katson hämmentyneenä Vesivärettä.
”En ole Pisaratuuli! Olen Pisara!”, sanon vankasti.
”Ainiin! Anteeksi”, kissa pahoittelee. ”Katsopas sitten tuonne!”
Siirrän katseeni toiseen suuntaan. Taas minun näköiseni kissa! Kissat taistelivat kettuja vastaan. Kolmea kettua! Sitten näkymä vaihtui, ja se muuttui juhlivaksi kissajoukkioksi. Huomasin kissan joka katsoi minuun, näkymästä, jotenkin odottavaisesti. Tai haaveleivasti.
”Ketä he ovat..?”, kysyn hiljaa. Katson Vesiväreeseen, mutta kissaa ei näy. Vain pienet hopeiset hahtuvat leijailevat siinä. Minua alkaa väsyttää ja suljen silmäni unenpöppörössä. Unen pyörteet vetävät minut syövereihinsä.
//Tämmönen uni tällä kertaa, tosiaan vähän siitä ku siitä tulee klaanikisu
Hunaja
Pisara – Kulkukissa pentu
Kyyhötän läkähdyksissäni puun alla. Minä ja veljeni kisasimme juuri kaksi kierrosta suurelle tammelle ja takaisin. Vaahtera tassutti luokseni.
”Kumpi meistä voitti?”, hän kysyi.
”Minä!”, kiljahdin.
”Miten niin? Minun mielestäni minä…”, Vaahtera väittää.
”Sinä kysyit, minä vastasin”, sanoin. Vaahtera luimisti korviaan ja pyöräytti silmiään.
”No antaa olla”
Hymyilin voitokkaasti. ”Voitin!”
Silloin emoni tuli luoksemme.
”Taasko te riitelette?”, hän kysyi, hieman turhautuneesti. Kohautan lapojani.
”Ehkä”
Lähden tassuttamaan haukotellen kohti pesää ja käperryn sinne sammalille. Silmäni painuvat nopeasti kiinni ja nukahdan.
//SUPERHYPERTÖNKKÖ
//Juu siis koska olin erotus uhan alla D:
//Pitää alkaa roolimaan
Oona
8p.
Pörrömuro
Sinipentu herää aamulla. Hän kömpii ylös ja herättää Pisarapennun.
”Hei, Sinipentu! Herätit minut juuri hyvästä unesta!” Pisarapentu hermostuu.
”Anteeksi!” Sinipentu sanoo.
”No, sinä kun herätit minut, leikitään sitten.” Pisarapentu naukaisee.
//Vähä lyhyt
Oona
3p.
Kastehelmi
Loiskepentu – Järviklaani
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä tänne suurkannolle klaanikokoukseen!” Hämytähti huusi. Koko klaani asteli suurkannon juurelle. Loiskepentu istuutui Orvokkipennun viereen juuri ennen, kuin Hämytähti aloitti puhumisen uudelleen.
Kokouksen päätyttyä Loiskepentu hölkytti Salamaviiksen luo, ja he lähtivät yhdessä kohti kaislatunnelia.
Hämytähti oli pyytänyt kahta kissaa lähtemään ulos, jotta Taivashalla saisi tarvitsemansa yrtit kokoon. Loiskepentu oli heti naukaissut haluavansa lähteä, ja Salamaviiksi oli tarjoutunut seuraksi.
Kun kaksikko hölkytti pitkin rantaa, Salamaviiksi haistoi Vesimyyrän. Se seisoi hetken aikaa kuono pystyssä, kunnes jatkoi taas järviruo’on nakertamista.
Salamaviiksi ja Loiskepentu vaihtoivat katseita, ja Salamaviiksi kyyristyi vaanimisasentoon. Hän hiipi varovasti kohti jyrsijää, kunnes hyppäsi valtavassa kaaressa sen niskaan. Loiskepentu kuuli ensin, kun selkäranka ruksahti poikki, ja sitten Salamaviiksen tyytyväisen naukaisun.
”Minä hautaan tämän tänne, niin voidaan tulla lopuksi hakemaan se sitten, kun olemme keränneet yrttejä”, Salamaviiksi naukaisi.
”Käy. Hautaa sinä se, niin minä lähden jo edeltä etsimään yrttejä”, Loiskepentu vastasi.
Loiskepentu lähti kulkemaan vaihteeksi syvemmälle nummille, sillä siellä oli kattavampi yrttivalikoima. Taivashalla oli halunnut heidän keräävän unikonsiemeniä, kamomillaa, suolaheinää, luppiota, päivänkakkaraa ja kultapiiskua.
Loiskepennun kävellessä yhä syvemmälle heinikkoon, hän huomasi vähän matkan päässä kultapiiskun kellertäviä kukkia. Juuri silloin Salamaviiksi nilkutti näkyviin.
”Anteeksi, kun minulla kesti näin kauan”, hän huohotti.
”Viilsin käpäläni heinänkorteen, joten en voinut juosta kunnolla.”
”Voi, käpälääsi varmasti sattuu!” Loiskepentu harmitteli. ”Katsotaan, jos Taivashallalla on jotakin, joka lievittäsi kipua. Joku muu voi varmasti tulla minun kanssani.”
Ennen kuin he lähtivät, Loiskepentu nappasi hampaisiinsa muutaman kultapiiskun, ja matkalla leiriin kaksikko otti mukaansa Salamaviiksen aiemmin päivällä nappaaman hiiren.
Kun kissat saapuivat leiriin, oli jo myöhä. Klaanin kielienvaihtoaika oli jo mennyt ohi ja nyt jokainen oli yhteisellä ilta-aterialla.
”Hei!” Taivashalla maukui. ”Mitä yrttejä toitte?”
”Löysimme vain kultapiiskua, sillä Salamaviiksi satutti jalkansa. Sitä ennen hän nappasi kuitenkin vesimyyrän”, Losikepentu kertoi, ja heilautti häntäänsä kohti Salamaviikseä, joka kantoi suussaan pulskaa vesimyyrää.
”Mahtavaa! Loiskepentu, tuo sinä yrtit minun pesälleni, ja vie sitten saalis Hämytähdelle. Salamaviiksi tulee minun mukaani”, Taivashalla käski, ja lähti Salamaviiksen kanssa pesälleen.
Loiskepentu kantoi vesimyyrän päällikön pesälle, vei yrtit Taivashallalle ja lopuksi otti itselleen tuoresaaliskasasta jäniksen.
Yhtäkkiä Loiskepentu kuuli takaansa naukaisun:
”Oliko sinulla kiva päivä Salamaviiksen kanssa?” hän kuuli Kuiskevirran äänen.
”Joo, oli”, Loiskepentu sanoi ja ahmi jänistä minkä jaksoi.
”Ihana kuulla”, Kuiskevirta sanoi lempeästi ja alkoi nuolla pentunsa korvia.
//Tarinan sanat: 363
//Pisteet: 36 – mahdolliset kirjoitusvirheet
//Tää on mun pisin tarina tähän mennessä, ja tykkään tästä aika paljon, vaikka itse sanonkin : D
Oona
36p.
Pörrömuro
Sinipentu, Järviklaani
Sinipentu ja hänen veljensä Pisarapentu nukkuivat. Sinipentu näki unta, jossa hän oli soturi.
Yhtäkkiä hän heräsi kovaan ääneen. Hän säpsähti.
”Emo”, hän naukaisi pienellä äänellä. Sadehelmi, emo, heräsi ja naukaisi: ”mitä nyt?”
”M-minä k-kuulin jonkin… Omituisen äänen.”
Sinipentu naukui.
”oliko unessasi mitään ääniä?”
Emo kysyi. Sinipentu muisteli.
”Kyllä. Siinä soturien pesä hajosi, ja olin unessani soturi ja olin nukkumassa.”
Sinipentu kuvaili untaan.
”Ei mitään hätää sitten.”
Emo sanoi lempeällä äänellä.
//Sinipentu näkee ihmeellisiä unia xd
Oona
5p.
Kastehelmi
Loiskepentu – Järviklaani
Heräsin siihen, kun aurinko paistoi pentutarhan kaislakaton läpi. Kömmin istumaan vuoteelleni ja huomasin, että emo oli jo hereillä.
”Savukorva ja minä olemme miettineet, että sinä olet jo tarpeeksi vanha maistamaan riistaa”, hän sanoi. ”Haluaisitko maistaa kalaa tai vesimyyrää?”
”Saisinko minä?” kysyin innoissani. Olin jo pitkään miettinyt, miltä riista maistuisi. Olisikohan se vähän saman makuista, kuin maito?
”Kyllä sinä saat. Mennään valitsemaan sinulle jotain syötävää”, emo sanoi.
Tassuttelimme tuoresaaliskasalle ja valitsin sieltä itselleni pienen kalan. Näykkäisin siitä aluksi pienen palasen, mutta sitten aloin ahmimaan kalaa, niin hyvää se oli! Kala maistui aivan taivaalliselta. Miten olin ikinä saattanut pitää maidosta, kun kala oli näin hyvää?
”Se maistuu ihanalta!” hihkaisin. Suussani tuntui vapauden ja jokiveden maku.
”No, nyt ainakin tiedät miltä kala maistuu”, emo sanoi ylpeänä. ”Ehkäpä sinä vielä joskus maistat jänistäkin… Tietysti vain jos uskallat”, hän kiusoitteli.
”Tottakai minä uskallan!” sanoin närkästyneenä.
Kun olin nuollut kuononi puhtaaksi, lähdin oikeasti parantajan pesälle auttamaan Taivashallaa.
Näin hänet lajittelemassa yrttejä pesänsä kolossa, jossa yrttivarasto sijaitsi.
”Saisinko auttaa?” kysyin, ja Taivashalla kääntyi katsomaan minua.
”Itse asiassa kyllä, kyllä voit”, hän sanoi ja ojensi yrttitukon minua päin. ”Anna nämä Vadelmalehdelle. Hänellä on hieman vatsakipuja.”
Katselin yrttejä ja huomasin, että ne olivat vesiminttua. Olin hyvä tunnistamaan yrttejä, mutta Taivashalla oli myös opettanut minulle jotakin. Tassuttelin iloisena saavutuksestani soturien pesälle, ja kurkistin sisään. Näin siellä isäni, Savukorvan.
”Missä Vadelmalehti on?” kysyin niin hyvin kuin pystyin, sillä kannoin yrttejä hampaissani.
”Hän on puhumassa Hämytähden kanssa”, Savukorva kertoi, ja nyökäytti päätään kohti päälikön pesää.
”Selvä”, sanoin ja lähdin aukiolle odottamaan Vadelmalehden saapumista.
Juuri silloin Vadelmalehti kuitenkin astui ulos Hämytähden pesästä, ja ojensin vesimintun lehdet hänelle.
”Tässä, ota nämä”, käskin. ”Ne auttavat vatsakipuun.”
”Kiitos paljon, ne tulevat tarpeeseen”, Vadelmalehti sanoi, nappasi yrttitukon suuhunsa ja lähti tallustelemaan kohti soturien pesää.
// Tarinan sanat: 287
// Pisteet: 29 – mahdolliset kirjoitusvirheet
Oona
29p.
Hunaja
Pisara, Kulkukissa
Painaudun veljeäni vasten, kun auringon ensisäteet hohtavat mäen takaa. Haukottelen ja aukaisen silmäni. Aivastan pienesti ja lähden sitten kävelemään pientä leiriämme ympäri.
”Huomenta, muruseni”, emoni, Ruusun heleä ääni kuuluu läheltäni. Kehrään ja miukaisen.
”Hei emo! Arvaa mitä?”, Kysyn leikkisästi.
”No mitä?”.
”Minä aion tänään lähteä tutkimaan maailmaa!”, Sanon urheasti ja ylpeällä äänensävyllä. Emoni säpsähtää, mutta pehmenee sitten.
”Vai niin pikku soturini! Käyppäs herättämässä Vaahtera, niin kerron teille jännittävän tarinan metsäkissoista..”, emoni sanoo innostavasti. Nyökkään ja kipitän veljeni luo.
”Vaahtera! Herää herää! Emo lupasi kertoa tarinan metsäkissoista!”, Kiljun sisarukseni korvaan. Hän murahtaa ja huitaisee käpälällään.
*Auts!*, Ajattelen. Otan sammalpallon ja heitän veljeäni sillä.
”Tule nyt!”, Kiljun. Hän hymähtää ja nousee vastahakoisesti. Hymyilen tyytyväisenä ja menen edeltä emoni luo.
•••
Nyrpistän kuonoani.
”Hyi! Miten löysit tämän paikan!”, Yökkään. Veljeni oli tuonut minut mäyränjätösten luo.
”Kävin tutkimassa tässä ihan lähellä..”, veljeni kikattaa. En pysty hillitsemään itseäni ja pian minäkin nauran vatsa kippurassa.
”Emo emo!”, Huudan. ”Vaahtera löysi mäyränjätöksiä!”. Me pääsemme hädin tuskin jaloillemme ja lähdemme juoksemaan kilpaa kohti pesäaluettamme.
”Minä ehdin ensin!”, Kiljaisen.
”Eikun minä!”. Lempeä tuuli suhisee korvissani ja kutittaa niitä. Ravistan korviani ja pidennän askeleitani voiton haluisena. Ihan juuri kun olen astumassa emon eteen, Vaahtera kompastuu takanani ja pyörähtää päälleni. Kierimme yhtebä pallona Ruusun eteen, ja emomme purskahtaa nauruun.
”Voi teitä pikkuisia”, hän toteaa vedet silmissä.
//Taas vähän tönkkö
//Pisteytetetäänkö nopee?
Oona
15p. Vuorosanojen jälkeisten kirjainten kokoa voisi miettiä ja pisteitä vuorosanojen jälkeen ei tarvitse 😀
Usvis
tuhkapentu järviklaani
Lepäsin pienellä sammal mytyllä.olin saanut tarpeeksi emon ja isän kiivasteluista ja syytöistä. Päätin karata tänä yönä. ”Emo… minulla on ahdasta.” Sisareni vaikeroi ja katseli minua pahansovin silmin. ”mene pois tuhkapentu.” Emoni sanoi minulle ilkästi.*oikeasti! Mitä väärää minä teen? * katselin sisartani. Aamu alkoi sarastaa ja päätin loikata ulos pentutarhasta. Huomasin hämytähden auringon lämmittämässä läikässä. ”Hei” sanoin päälikölle. ”No hei vain” hän vastasi minulle.
//tönkkö
Oona
0p. Ehkä oikoluvusta olisi hyötyä 😀
Niitty
Sadepentu Mäntyklaani
Kävelin kohti pentutarhaa välittämästä oikein mistään.
Minua oli vain yhtäkkiä alkanut väsyttää hirveästi.
”Hei.” Nau’uin kissalle jonka ohi kävelin.
”Hei.” kissa vastasi, mutta en jaksanut vastata siihen mitään ja miksi olisi pitänytkään?
Pentutarha on tuolla, tajusin ja lähdin kiiruhtamaan sitä kohti.
Jouduin pysähtymään kuitenkin nopeasti, sillä näin Pilviyön.
”Hei” murahdin ärsyyntyneesti.
”Mitä nyt?” Pilviyö kysyi rauhallisesti.
”Ei mitään” tuhahdin.
Sitten jatkoin kävelyä, kunnes pysähdyin ja kaaduin maahan.
Nyt voin nukkua, ajattelin.
Ja pian sen jälkeen nukahdinkin.
Oona
6 p.
Oona
Suvilampi – Tähtiklaani
On kulunut niin monta kuuta kuolemastani etten edes muista sitä. Se taisi olla raaka tai sitten vain tavallinen sairaus. En välittänyt etten muistanut miten se tapahtui, sillä minulla on muita huolia.
Suuret myrskyt ovat heräämässä. Tunnen sen. Kokonaisia taivaita tuntuu siirtyvän.
Tähtiklaani on ainakin luultavasti tarpeeksi vahva pysyäkseen paikallaan. Kukaan, edes Suuri myrsky, ei voi siirtää sitä.
Kuitenkin.
Klaanit eivät ole onneksi vielä havainneet sitä, sillä kylmyys ei ole vielä laskeutunut heidän joukkoonsa.
Tähtiklaani on tarpeeksi vahva.
En tunne tarvetta ilmoittaa siitä klaaneille, sillä koko myrksy vaikuttaa ainakin tällä hetkellä vain taivaanpäällisiin.
Eikä varmastikaan edes yritä tulla tavoittelemaan Tähtiklaania.
Täällä olevat kissat ovat aina turhaan huolissaaan. Se on vain pieni myrsky. Klaanit selviävät varmasti. Tarkoitan kaikkia neljää klaania. Tähtiklaani, Nokkosklaani, Mäntyklaani ja Järviklaani. Myös Synkkä Metsä ansaitsee pysyä hengissä, sillä sekin on ollut klaanien historiaa ainaisesti.
Kaikki voisivat lopettaa hermoilun, ainakin siihen asti, että se on kohdalla.
Me selviämme.
//Tästä tulee jossain välissä juonikuvioilmoitus, ehkä viikon sisällä
Oona
25p. (Eka tarina)
Hunaja
Pisara ~ Kulkukissa
Tunnen potkaisun kyljessäni.
”Milloin Pisara avaa silmänsä?”, Kuulen toisen pennun äänen. Sitten kuulen kehräystä ja haistan pehmeän maidon.
”Kärsivällisyyttä, Vaahtera”, emoni rauhoittelee. Silmäluomiani kihelmöi ja kerään kaikki voimani avatakseni ne. Silloin silmäni rävähtävät auki ja kaikki valo ja väri sattuu silmien takana.
”Emo! Ruusu! Pisara avasi silmänsä!”, Vaahtera kiljaisi korvani juuressa. Nipistän silmäni kiinni ja painan etutassuni korvilleni.
”Älä huuda niin kovaa..”, sanon ensimmäiset sanani. Emoni ravaa luokseni ja kehrää.
”Voi Pisaraiseni! Sinä kasvat niin nopeasti..”, Ruusu huokaa. Hymyilen vienosti ja katson emooni.
”Olet tosi kaunis!”, Vinkaisen.
//Tässä nopee alotustarina
Oona
19p. (Eka tarina)
Niitty
Sadepentu Mäntyklaaani
Löin niin kovaa sammalpalloa, että se iskeytyi Pilviyötä päin.
Pilviyö kääntyi ja vilkaisi minua huvittunut katse silmissään.
Jos sinulla on tylsää niin voisit auttaa klaanivanhimpien pesän putsaamisessa, Pilviyö totesi.
Kyllä minulla on tekemistä, totesin.
Hyvä, Pilviyö vastasi kehräten.
Todellisuudessa minulla ei ole ollenkaan tekemistä!
Oikeastaan ei ole melkein koskaan!
Haluaisin olla jo päällikkö…
Loikkasin turhautuneena ilmaan ja huomasin sotureiden katsovan minua huvittuneina.
Kaikki ovat niin ärsyttäviä, ajattelin.
Minä todistan kaikille, että olen heitä rohkeampi,ajattelin.
En kuitenkaan tiennyt vielä miten.
Sitä hetken mietittyäni päätin, että lähtisin leiristä.
Painauduin maata vasten ja lähdin hiipimään kohti leirin suu aukkoa.
Tunsin kuitenkin katseen turkissa ja näin käännyttyäni, että Pilviyö katsoi minua.
Mihin olet menossa? Hän kysyin lempeästi.
Yritin vain löytää saalista leiristä, tiuskaisin.
Ei täällä ole, Pilviyö totesi.
Niin, vastasin.
Lopulta Pilviyö lähti ja kehräsin onnellisena.
Vihdoin voisin yrittää päästä pois leiristä, ajattelin.
Sitten päätin kuitenkin toisin.
Minua väsyttää, joten miksen menisi nukkumaan ensin, ajattelin.
// Anteeksi kirjoitusvirheistä.
Oona
11p. (Eka tarina) Vuorosanojen merkeiksi käyttäisitkö näitä: ”” 😀
Kastehelmi
Loiskepentu – Järviklaani
”Hei, voidaanko leikkiä mäyräkyytiä, Kipinähohde?” Loiskepentu kysyi innoissaan.
”No, voidaanhan me tämän kerran.”
Loiskepentu kiipesi Kipinähohteen selkään, ja Kipinähohde lähti tassuttelemaan ympäri leiriä.
”Kovempaa, kovempaa!” Loiskepentu maukui aina välillä, ja Kipinähohde kiihdytti tahtia. Pian hän juoksi huimaa vauhtia.
”Loiskepentu, älä häiritse Kipinähohdetta”, Kuiskevirta pyysi. ”Hän on soturi, ja hänellä on paljon tehtäviä. Kipinähohteella pitää riittää energiaa myös saalistukseen.”
Loiskepentu laskeutui alas Kipinähohteen selästä.
”Ei tämä haittaa yhtään. Olen käynyt tänään jo kahdessa partiossa”, Kipinähohde vastasi. ”Tuskinpa minä enää tänään menen saalistamaan.”
”Kyllä minä voin tehdä jotain muutakin. Menen vaikka katsomaan, tarvitseeko Taivashalla apua”, Loiskepentu ehdotti.
”Miten vain”, Kipinähohde sanoi ja lähti soturien pesään.
Loiskepentu varmisti, että kukaan ei ollut katsomassa – Vadelmalehti oli Salamaviiksen kanssa vaihtamassa kieliä aukion reunalla, Simpukkakukka istui parantajan pesän vieressä syömässä jänistä ja Kuiskevirta oli lähtenyt takaisin pentutarhaan – ja lähti jolkottelemaan sisäänkäynnille päin.
Vaikka parantajan auttaminen oli Loiskepennun mielestä kiinnostavaa ja mukavaa puuhaa, hän ei jaksanutkaan tehdä sitä juuri nyt, vaan hän lähti joelle päin. Hän tiesi, että pentu ei saanut poistua leiristä ilman lupaa, mutta ei se kai haittaisi, jos hän vain käväisisi ulkona?
Loiskepentu kipitti pitkin niittyä. Miten maailma saattoi olla näin avara ja suuri? Jo pelkästään Järviklaanin leiri oli ollut Loiskepennun mielestä iso!
Kun Loiskepentu tuli järven rantaan, hän kuuli naukaisun.
”Tule jo, Syyskynsi”, kissa sanoi. ”Olemme nyt merkanneet .”
”Tullaan”, toinen kissa murahti.
Loiskepentu tajusi, että he olivat nokkosklaanilaisia. Hän oli kai tullut liian lähelle rajaa.
Kun kissojen äänet olivat vaimenneet, Loiskepentu uskaltautui kulkemaan varovasti niittyä pitkin kotiin. Hän tassutteli aivan hiljaa pehmeitä nummia pitkin, kunnes näki leirin.
Loiskepentu kurkisti leiriin, ei ketään näkyvissä! Hän sipsutti hiljaa takaisin pentutarhaan.
”Missä sinä olet ollut?” Kuiskevirta kysyi lempeästi.
”Olin auttamassa Taivashallaa yrttien lajittelussa”, Loiskevirta valehteli.
”Ihanaa!” Kuiskevirta sanoi. ”Sinusta oli varmasti paljon apua!”
Loiskepennulle tuli epävarma olo. Oli ollut hauskaa olla seikkailulla, mutta ei hän enää uudestaan sinne menisi. Ainakaan ilman lupaa.
//Oho, kappalejaot eivät näköjään edes näkyneet, joten lähetän sen uudestaan tuplarivinvaihdoilla. Anteeksi tosi paljon, en tajunnut!
Oona
41p. (Eka tarina)
Pörrömuro
Sinipentu ~ Järviklaani
Sinipentu ja Pisarapentu leikkivät. Sinipentu oli hiiri, ja Pisarapentu kissa. Pisarapentu kompastui tassuihinsa. Hän liukui pitkin nurmikkoa. Pentujen emo, Sadehelmi kurkisti pentutarhasta.
”Sattuiko?” Hän kysyi.
”ei”, Pisarapentu vastasi.
”jatkakaa vaan leikkimistä.” Sinipentu juoksi pitkin leiriä Pisarapentu kintereillään. Sinipentu hätkähti kun Pisarapentu läppäisi häntä kylkeen.
”sainpas kiinni!” Hän naukaisi voitonriemuisena.
”pennut, nyt on aika tulla sisälle pentutarhaan”, Sadehelmi sanoi. Pennut tassuttivat pentutarhaan.
Sinipennun vatsa murahti. Hän imi maitoa emonsa nisästä.
”onpas hyvää maitoa”, Hän maukui. Sinipentu huomasi, että Pisarapentu oli kääntänyt katseensa seinään.
”M-Mitä s-sinä teet?” hän änkytti. ”katso seinään”, Pisarapentu sanoi. Seinällä kiipeili hyvin suuri hämähäkki.
”emo”, Pisarapentu sanoi. Sadehelmi käänsi katseensa Pisarapentuun.
”mitä, pentuseni?” Sadehelmi kysyi.
”onko tuo myrkyllinen?” Pisarapentu kysyi ja osoitti hänähäkkiä. Sadehelmi tarkasteli hämähäkkiä vihreillä silmillään.
”En ole varma. Antakaa sen olla. Se voi tulla muuten puraisemaan yöllä.”
Sadehelmi sanoi pennuille.
Oona
8 p.
Ester
Tikru – Ei klaania
Tikru katseli auringonlaskua aidan päällä makaillen ja tuumaili laiskasti, joko hänen kannattaisi luovuttaa ja mennä nukkumaan. Hän hytisi hieman kylmän viiman tunkeutuessa turkin sisään. Vaikka hän pörrötti karvansa paksuiksi ja lämpimiksi ja mahdollisimman tuulta pitäviksi, se ei auttanut.
Omistajat laittaisivat hänen ruoka-astiansa pian pois. Joo, taisi todellakin olla aika sisälle. Kylmä pettymys rinnassaan hän loikkasi vaivalloisesti alas aidalta.
“Tikru!”
Tikru jähmettyi. Hänen sydämensä alkoi tanssia iloisesti rinnassa. Hän oli sittenkin muistanut.
Hän oli ehtinyt vain ketunmitan päähän aidasta, joten matka oli kurottu umpeen muutamalla käpälänaskelella. Hän ponnisti ja loikkasi vaivalloisesti aidalle. Puuskuttaen hän kynsi aitaa ja pakotti itsensä pysymään pystyssä. Ketunläjät, täytyy tosiaan syödä vähemmän nappuloita.
Päästyään aidan päälle Tikru tavoitti tutun kissan jo katseellaan. Tuttu paksu, harmaa turkki, varautuneet silmät, jotka tuntuivat sanovan: “En päästä sinua lähelle.” Tikru rakasti sitä, miten tuo katse katosi aina välillä ja silmät alkoivat säihkyä onnesta. Innoissaan hän nosti tahtiaan, pyrähti juoksuun ja pysähtyi vasta aivan Lehden edessä.
“Hei”, hän kehräsi. Hän siveli Lehden kylkeä hännällään.
“Hei”, Lehti naukui. Tämä katseli maahan ja siirteli tassujaan vähän vaivaantuneena. Mutta kun hän kohotti katseensa, silmistä paistoi ilo. Lehtikin oli innoissaan jälleennäkemisestä.
“Tiedätkö mitä?” Tikru maukaisi ja silmäili Lehteä ihailevasti. “Haluan näyttää sinulle yhden paikan.” Odottamatta Lehden vastausta hän lähti loikkimaan melkein yhtä kevyesti kuin sydän hänen rinnassaan.
Askelten rahina sammaleella todisti, että Lehti seurasi perässä. Tikru hyppeli tyytyväisenä eteenpäin. Perhoset lepattivat hänen vatsassaan.
// Tarina perustuu aikaan ENNEN Lehden lähtöä klaanista. Eli kaikki Lehden näkökulmasta kirjoittamani tarinat tapahtuvat vasta näiden JÄLKEEN. 🙂 Jatkan, kun ehdin!
// Nopea pisteytys olis plussaa t. Ester-the-hätähousu 🙈
Ester
// Sanamäärä: 227 sanaa
Oona
23p. (Muodon vuoksi lopettaneellekin pisteet)
Usvis
Linnunpentu järviklaani
Linnunpentu makoili auringon valossa ja katselin tuhkapennun tekemisiä. *Hän on niin kaunis.* linnunpentu ajatteli. ”Hei!” Säpsähdin kun harmaapennun hilpeä nauku säikäytti linnunpennun. ”Hei, ethän säikytä ensi kerralla” linnunpentu sähähti naaraalle. Linnunpentu nousi ja lähti kohti ottoisänsä luo. ”Hei, havukynsi.” Linnunpentu naukaisi. Kolli ei ollut kuulevinaan vaan keskittyi kalaan. ”Huhuu, havukynsii…” linnunpentu kyseli. Kolli oli jotenkin apea ja ei keskittynyt kaikkeen niinkuin yleensä. ”Onko jokin hätänä isä” tuhkapentu juoksi kollin luo. ”Hiljaa” simpukkakukka sihisi linnunpenulle ja tuhkapennulle. Linnunpentu katseli kuin hopeapentu asteli pentutarhaan.
//lyhyt…
//Tuhkis
//hopee
Oona
10p. Kirjoitusvirheet tarkistukseen, koska nämä ovat aloituspisteet 😀
Perho
Mustapentu ~ Mäntyklaani
Vetäisin syvään henkeä ja hiivin ulos pentutarhasta. Henkäisi kivusta, kun risu raapaisi kuonoani. Katsoin ympärilleni varuillaan. Leirissä ei näkynyt ketään. Nukkuivatko kaikki? Sain itsevarmuutta ja hiippailin ulos pesästä. Raikas yöilma tunkeutui sieraimiini. Väräytin viiksiäni innoissani. Olin juuri pujahtamassa ulos koko leiristä, kun kuulin takanani äänen.
//Villisydän ei Omppu🍏
//Vähän lyhyt…
Oona
4p.
Ester
Lehti – Järviklaani
Klaanielämän pitäisi olla joka kissan unelma.
Tiivis yhteisö, tukea hyvinä ja huonoina hetkinä, kaikki rakkaasi lähellä. Aina vähintään yhdet lavat, joita vasten nojata, kun on vaikeaa.
Se nyt ei vain satu sopimaan minulle. Siis… yhtään. Olen aina vihannut muita kissoja. Vihannut sitä, miten minun täytyy aina vain hymyillä ja olla ystävällinen.
Järviklaani on sitä paitsi pahin mahdollinen. Kun kissa ajattelee Järviklaania, ensimmäisenä hänen mieleensä tulevat ystävälliset hymyt ja maukaisut, sosiaalisuus ja ystävällisyys.
En yksinkertaisesti voi kestää sitä päivästä päivään. Kaipaan yksinäisyyttä. Kaipaan sitä, etten haavoittaisi ketään vain olemalla vihainen.
Siksi minä lähden.
Kyllä minä tiedän, että he varmaan ajattelevat, että jotakin tapahtui. Jotakin isoa. Jotakin sellaista, että minun oli pakko mennä. He varmaan etsivät minua, yrittävät seurata hajujälkeäni (jota ei olisi, koska aioin pyöriä märissä lehdissä), julistavat kokouksessa, että olin kadonnut.
Mutta jos minä en pidä heistä, niin eivät hekään kyllä pidä minusta. Lukuunottamatta Kipinähohdetta, mutta hän itsessään oli suuri osa ongelmaa, joten häntä ei lasketa. Uskon siis, että pian he luovuttavat.
Ilmassa leijuu vesimyyrän tuoksu. Se tuoksuu tutulta, vähän niinkuin innostukselta ja ensimmäiseltä tuoresaaliilta pentuna. Sitten kun olen vapaa, aion välttää mahdollisimman paljon sellaisen riistan syömistä, jota Järviklaanissa syödään jatkuvasti. Haluan pudistella Järviklaanin yltäni niin kuin puut lehtensä lehtikadon aikaan.
Juuri nyt minulla on niin nälkä, että voisin syödä toisen kissan hyvällä halulla.
Ja mistäköhän sekin johtuu… Pakotan ajatuksen pois mielestäni. Sen asian ajatteleminen ei tee hyvää juuri nyt.
Laskeudun saalistusasentoon. Nälkä moukaroi vatsaani sisältäpäin. Nyt minä jo näen vesimyyrän; se puuhailee jotakin kaislikossa. Ruskea karva suorastaan paistaa vihreiden kasvien välistä. Opettelisit piiloutumaan paremmin.
Olen aina ollut hyvä saalistamaan. Hiivin hitaasti, niin hitaasti kohti pientä nisäkästä. Olen vain muutaman hiirenhännän päässä siitä, eikä se huomaa mitään.
Jännitän lihakseni ja vihdoinkin olen tarpeeksi lähellä…
Minä loikkaan.
Vesimyyrä ei ehdi pelätä. Se ei koskaan ehdi edes tietää, että se kuolisi. Ruksautan sen niskan poikki yhdellä siistillä iskulla. Lämmin, ruskea eläin veltostuu käpälieni viereen.
Lasken pääni ja vedän sisään sen huumaavaa tuoksua. Niin kauan kuin olen vielä klaanikissa, en voi syödä sitä itse, mutta annan jo nyt ajatusteni vaeltaa aikaan, jolloin voin syödä silloin kun minua huvittaa, nukkua silloin kun minua huvittaa, olla hiljaa silloin kun minua huvittaa. Eli oikeastaan koko ajan.
Lähtisin nyt, juuri tällä sekunnilla, jos se olisi vain minusta kiinni. Mutta yksi asia pidättelee minua: Hopeapentu ja Harmaapentu. Minun täytyy puhua heidän kanssaan.
Siispä suuntaan kohti leiriä saalis hampaissani. Käpäläni kuljettavat minua kuin itsestään tuttua polkua pitkin. Väistelen puita ja varon putoamasta vesilätäköihin. Kaikki se käy minulta jo luonnostaan, mutta kehrään nautinnosta ajatellessani, että se kaikki on pian ohi.
Pujahtaessani sisään leiriin törmään Kuiskevirtaan. Naaras vilkaisee ihmetellen ensin minua ja sitten saalistani. Katson määrätietoisesti hänen ohitseen.
“Hei”, hän maukaisee heilauttaen toista korvaansa.
En sano mitään. Tassutan kohti tuoresaaliskasaa mielessäni aikomus mennä sen jälkeen pentutarhaan.
Kuiskevirta kuitenkin nostaa tahtiaan ja pysyy kannoillani.
“Miksi olit yksin metsästämässä?” Hän utelee. “Kuka hoiti pentujasi?”
“Minä en ole tämän klaanin ainoa kuningatar, hiirenaivo”, tuhahdan. Kuiskevirta pysähtyy loukkaantuneena. Hän nytkäyttää korviaan ja lähtee kävelemään poispäin.
Pudotan vesimyyrän ärsyyntyneenä tuoresaaliskasaan. Toivottavasti tämä päivä ei sisällä enempää typeryksiä.
Kukaan ei pysäytä minua matkallani pentutarhaan.
// Sanamäärä: 513 sanaa
Oona
60p! (Eka tarina)
Tuulituiske
Ruusupentu Nokkosklaani
Makasin emoni kyljessä kiinni ja imin maitoa. *mitä tekisin?* mietin mielessäni. ”Katso Ruusupentu,” emoni maukui. ”Tuossa on sammalpallo haluatko leikkiä sillä?” Kirmasin möykyn luokse ja läimäisin sitä käpälälläni. Aivan kuin emo olisi lukenut ajatukseni. Leikin vähän aikaa kunnes kyllästyin ja rupesin taapertamaan edestakaisin pesää. Kyllästyn aina miltei heti leikkeihin. ”Ihan tylsäääää!” Valitin. ”Oho,” hihlaisin säikähtäneenä kun tasuuni osui jokin. Ötököitä! Aloin vaania pientä
sinne tänne puikkelehtivaa kovakuoriaista. Pieni häntäni viuhtoi puolelta toiselle. Liu’utin kynteni esiin ja valmistauduin läimäisemään ötökän hengiltä. Läimäisin mutta ötökkä lennähti sen voimasta seinää vasten. ”Sain sen!” Hihkuin. Nappasin kovakuoriaisen ja pudotin sen maahan emoni eteen. ”Hienoa pikkuinen,”Emo kehräsi.
// ehkä vähän outo mut vielä sori kun en oo ollu täällätoivottavasti mua ei eroteta.
Oona
6p.
Usvis
Tuhkapentu järviklaani
Hipsuttelin nopeasti parantajan pesään, jossa haistelin missä päin taivashalla oli. Säikähdin yhtäkkiä koska sisareni oli seurannut minua. *tyhmä, en opi koskaan haistamaan siskoa* murahdin puoli ääneen. ”Mitä sinä täällä teet” usvapentu kysyi tahallaan kovaan ääneen. ”En… minulle tuli piikki ja et…” en kerennyt sanoa sanaa loppuun kun parantaja tuli piilosta. ”No? Onko joku hätä” naaras kysyi. ”Ennustus, sain ennustuksen” supisin taivashallalle. ”Usvapentu, mikä sinulla on?” Parantaja kysyi lempeästi.*tietenkin häntä lellitään eikö minua koskaan* katselin vaivihkaa suussa olevaa lehteä. ”Ööö… EMO, ei mitään” sisko juoksi pois.
//tönkkö
//vihdoin pääsin tänne
Oona
1p. suosittelisin oikolukemista virheiden varalle🙃
perho
Perhopentu – Nokkosklaani
Istuin pentutarhan edessä ja odotin Savupennun lupaa etsiä käpy. Katselin tuoresaaliskasaa ja haavelin mehukkaista myyristä. Kohta saisin maistaa niitä! Sitten Savupentu palasi ja antoi luvan. Kehräsin hänelle ja loikin etsimään käpyä.
”Löysin!” Hihkaisin voitonriemuisena, kun näin edessäni kävyn. Mutta hetken sitä tarkasteltuani huomasin, ettei se ollut oikea käpy. Huiskautin vielä lyhyttä häntääni turhautuneena, mutta jätin kävyn lojumaan leirin keskelle. Savupentua näytti huvittavan touhuni, mutta en ollut varma. Vilkaisin häntä ilkikurisesti ja terävöitin katsettani. Sitten silmäni näkivät sen. Käpy, soturin pesän vieressä. Loikkasin sen päälle ja kiljaisin ällistyneenä, kun käpy lähti altani. Tumpsahdin maahan yhtenä myttynä. Ähkäisin ja nousin ylös. Hyökkäsin uudelleen kävyn kimppuun, mutta liukastuin taas siihen. Miten voin liukastua yhteen pikkukäpyyn?! Lopulta sain kävyn hampaisiini ja heitin sen puuskuttaen Savupennun käpälien juureen.
”Vihdoin!” Huokaisin. ”Nyt en enää jaksa, menen nukkumaan.”
Se oli totta, en jaksanut enää leikkiä. Vilkuilin Savupentua varuillaan, mitä jos hän loukkaantui?
//Savupentu
Oona
13p.
Bella
Savupentu ~ Nokkosklaani
Astuin ulos pentutarhasta, kun Perhopentu oli piilottanut kävyn. Mietin hetken, minne hän olisi kävyn voinut viedä, ja päätin ensiksi katsoa löytyisikö se tuoresaaliskasan luota. Kiertelin tuotesaaliita, mutta en nähnyt käpyä. Mietin, että olisiko käpy oppilaiden pesällä. Ei ollut. Aloin jo hiljalleen turhauhua, mutta päätin jatkaa etsimistä. Sotureudenkaan pesän luona se ei ollut, vaikka kuinka etsin. Lopulta huomasin klaaninvanhimpien pesän vieressä jotain. Hihkaisin ääneen, kun tajusin sen olevan käpy. Kipitin sen luokse, ja juoksin Perhopennun luo.
”Katso!” Hihkaisin. ”Löysin sen!”
Perhopentu ei sanonut mitään. Tai ainakaan en kuullut sitä, sillä juoksin jo sotureiden pesän luo. Siirsin muutamia sammalia kävyn piilottamista varten, ja menin antamaan Perhopennulle luvan etsiä käpy.
Jäin rauhassa odottelemaan, että Perhopentu löytäisi kävyn, soturien pesän vierestä.
//Perhopentu
Pörrömuro
Sinipentu ~Järviklaani
Sinipentu juoksi ulkoa pentutarhaan. ”emo, minulla on nälkä.” Sinipentu sanoi. Hän imi maitoa emonsa nisästä. Sinipentu nuolaisi viiksiään saadakseen viimeisimmätkin maidot suuhunsa. Pisarapentukin imi maitoa. ”Pisarapentu, mitä tehdään?” Sinipentu kysyi. ”mennään ulos.” Sinipentu sanoo. ”kyllä.” Pisarapentu sanoo. ”leikitäänkö jotain?” Pisarapentu kysyi. ”joo!” Hän vastasi. ”ollaanko kissaa ja hiirtä?” Sinipentu naukaisi kysyvästi. ”ollaan vaan. Sinä olet hiiri, Sinipentu.” Pisarapentu sanoi. ”tai siis voisin sanoa, että olen Sinihiiri.” Sinipentu naurahtaa. ”mrauu.” Pisarapentu naurahtaa takaisin. ”ota kiinni!” Sinipentu huutaa Pisarapennulle. ”sinut kyllä saan helposti.” Pisarapentu sanoi. ”et muuten saa.” Sinipentu naukaisi.
Perho
Perhopentu – Nokkosklaani
Tuijotin sanaa sanomatta Savupentua. Suuni loksahti auki, enkä saanut sitä enää ylös. En ollut järkyttynyt, pelkästään hämmästynyt. Savupentua katseli minua, kun epäröin. Mitä sanoisin? Lopulta vinkaisin:
”Joo!”
Savupentu oli jokseenkin hämmentyneen näköinen. Eikö hän arvannut että suostuisin?
”Minä piilota ensin!” Naukaisin ja otin lähimmän kävyn hampaisiini. Syöksyin pentutarhan taakse ja huusin: ”Ei saa katsoa mihin piilota sen!” Savupentu sanoi jotain, mutten kuullut, mitä. Piilotin kävyn klaaninvanhimpien pesän viereen. Sitä Savupentu ei varmasti löytäisi, ajattelin tyytyväisenä. Olihan se piilossa puuskassa.
//Savupentu
Usvis
Tuhkapentu järviklaani
Katselin kuinka sisareni meni makuulle. ”Emo, minulla on liian ahdasta.” Naaras vinkaisi. ”Tuhkapentu! Mene kauemmas! Sisarellasi on ahdasta” emo huudahti minulle. ”Ööh… erosi on aika äksy” harmaapennun ääni kuului takaani. ”Öööööhhh…….. jep, hyvää yötä, saalista hiiriä” naukaisin hassutelevasti ja nukahdin.
Uni:
Heräsin oudossa valossa ja näin kuinka tuhkainen puu, jolla yleensä tykkäsin olla kun olin unimailmassa, noiusi korkeuksiin ja ja… kaikki oli yhtäkkiä pois. Heräsin ja koitin mennä huomaamatta pois pentutarhasta. Se reissu epäonnistui, nimittäin yksi pennuista heräsi ja kysyi: ”minne olet menosssa” naaraan silmät tuikkivat pimeydestä. ”Öö… minulle tuli piikki tassuun ja menen nyt parantajanpesään.
Pörrömuro
Sinipentu ~ Järviklaani
”kuka sinä olet?” Sinipentu naukaisi tummanruskealle kollille. ”olen isäsi, ja nimeni on Vadelmalehti.” Hän vastasi. ”leikkisitkö kanssani hetken, Vadelmalehti?” Sinipentu kysyi. ”mikset leiki Pisarapennun kanssa?” Vadelmalehti sanoi. ”hän nukkuu aina.” Sinipentu vastasi. ”no, kyllä minä sinun kanssasi leikin mieluusti. Mitä leikutään?” Vadelmalehti maukui. ”kävyn piilotusta, käykö sinulle?” Sinipentu sanoi. ”mieluusti.” Vadelmalehti vastasi. ”tuolla on käpy!” Sinipentu huudahti. ”niin näyttää olevan.” Sinipentu ryntäsi kävyn luokse. Hän kyyristyi, ja otti kävyn hampaisiinsa. Sinipentu juoksi takaisin Vadelmalehden luokse. ”tässä.” Sinipentu laski kävyn Vadelmalehden käpälien juureen. ”piilota se minulle!” Sinipentu maukui Vadelmalehdelle. ”odota tässä. Käyn piilottamassa sen.”
Oona
Piikkitähti ~ Nokkosklaani
Musta kolli venytteli ja nousi pesästänsä. Hän kiipesi nopeasti ja ketterästi pesän ulkopuolella olevan pienen kannon päälle ja jäi siihen katselemaan leiriänsä. Leirissä liikkui muutamia kissoja. He näyttivät mustan kollin silmissä pelkiltä silueteilta nousevan auringon valossa.
”Lukkisiipi!” kolli huusi kutsuvasti kissaa, joka kulki hänen ohitsensa kohti kasaa, josta nousi vähän jo pilaantuneen riistan tuoksu.
”Piikkitähti, kutsuit minua”, Lukkisiiveksi kutsuttu vaaleanharmaa raidallinen naaras sanoi kääntyessään mustaa vihreäsilmäistä kollia kohti.
”Tiedät tuoresaaliskasan madaltuneen lähipäivinä varsin nopeasti”, musta kolli, jota Lukkisiipi oli kutsunut Piikkitähdeksi, aloitti. ”Tämä hiirenkorvan aika kostuttaa saaliin ja pilaa sen täysin.”
”Tiedän”, Lukkisiipi vastasi kollille, ”ajattelitko, että järjestäisin enemmän partiota hankkimaan riistaa?” Lukkisiipi arveli.
”Kyllä, voisit järjestää saalistuspartioita auringonnousun, -huipun ja -laskun ajalle, sekä kenties jopa kuunhuipun ajalle. Saalis ei saisi kerätä pilaantua ennen syömistä, sillä jos tapamme riistaa turhaan riista voi kadota metsästä”, Piikkitähti vastasi. ”Ajattelin, että voisit järjestää ensimmäisen partion jo nyt.”
”Voin, Piikkitähti”, harmaa naaras sanoi ja käännähti sitten huutamaan erästä toista varjoa leiristä, ”Syyskynsi!” varjo lähti kulkemaan Piikkitähteä ja Lukkisiipeä kohti ja sen saapuessa lähemmäksi erottui tämän ruskea turkki ja meripihkan keltaiset silmät. ”Piikkitähti ajatteli, että järjestämme enemmän partioita ja että ne aloitettaisiin nyt heti, joten voisitko sinä johtaa tämän aamun partion?”
”Tietenkin voin, Lukkisiipi”, kolli sanoi ilahtuneena saatuaan johtaa partiota. ”Kenet otan mukaan?”
”Voit itse päättää”, Lukkisiipi vastasi nuoremmalle kollille. Kolli käännähti ja alkoi kerätä kissoja partioonsa hännän heilautuksella kutsumalla.
//Lukkisiipi, Nokkosklaanin varapäällikkö, saa sivun kohta
Pörrömuro
Sinipentu-Järviklaani
Sinipentu asteli levottomasti ympyrää. ”Sinipentu, mitä ihmettä sinä teet?” Hänen emonsa, Sadehelmi kysyi. ”on tylsää. Voisinko mennä ulos Pisarapennun kanssa?” Sinipentu naukui. ”Tietysti voit, mutta olethan varovainen.” Sadehelmi vastasi. ”Pisarapentu?” Sinipentu sanoi kysyvästi. ”mitäs nyt, Sinipentu?” Pisarapentu naukui. ”tule ulos leikkimään.” Sinipentu sanoi. Pisarapentu nousi seisomaan. ”kysyithän emolta luvan?” Pisarapentu kysyi. ”kyllä kysyin.” Sinipentu vastasi. ”eiköhän sitten mennä!” pennut sanoivat yhteen ääneen. Pennut kävelivät ulos pentutarhasta. Pian he olivat ulkona. ”mitä ihmettä tuo valkoinen aine oikein on?” Sinipentu ihmetteli. ”en kyllä tiedä minäkään.” Pisarapentu sanoi. Sinipentu kosketti tassullaan valkoista ainetta. ”Hyrr!” Sinipentu värisi kylmyydestä. ”onko se kylmää?” Pisarapentu kysyi. ”on.” Sinipentu vastasi. ”emme tiedä mitä se on, mutta kylmää se ainakin on.” Sinipentu sanoi.
Oona
7p.
Bella
Savupentu~Nokkosklaani
Tuijotin Perhopentua. Näytin varmaan todella viisaalta kun istuin paikoillani pentutarhassa ja katsoin suoraan eteeni.
”Tähtiklaani sentään, ei kissalle puhuminen minua tapa”, mutisin hiljaa.
Vilkuilin ympärilleni ja näin kävyn. Tuijotin sitä, niinkuin olisi kävyn syy, etten uskaltanut puhua.
Perhopentu ei toivottavasti huomannut minua, sillä näytin aika hiirenaivolta siinä ollessani. Heilutin häntääni maata pitkin ärtyneenä. Sitten vain päätin avata suuni. Astuin pienen askeleen eteenpäin ja aukaisin suuni. Suljin sen saman tien. Kävin hiljaa hakemassa kävyn ja vieritin sen Perhopennun luo. Se osui melkein hänen turkkiinsa.
”Tuota, Perhopentu?” Mau’uin, mutta ääneni kuulosti, jos sitä edes kuuli hermostuneelta. Ryhdistäydyin ja sanoin sitten kovempaan ääneen:
”Haluaisitko pelata kävyn piilotusta, Perhopentu?”
//Perhopentu?
Oona
10p.
Pörrömuro
Sinipentu-Järviklaani
Sinipentu taapersi emonsa luokse. Hän polki emonsa vatsaa takajaloillaan saadakseen maitoa herumaan. Pian Sinipennun suu oli täynnä maitoa. Hän nielaisi maidon kiitollisena. ”emo, voimmeko mennä ulos Pisarapennun kanssa?” Sinipentu kysyi emoltaan. ”menkää vain hetkeksi.” hän vastasi. ”Pisarapentu?” Pisarapentu raotti silmiään. ”mitä nyt, Sinipentu?”
Pisarapentu kysyi. ”tule ulos leikkimään. Emo antoi luvan.” ”tullaan!” Pisarapentu sanoi iloisena. Pennut tassuttivat ulos. ”Mennäänkö tutkimaan leiriä?” Sinipentu ehdotti. ”ei. Me joudumme vaikeuksiin. Olisihan se toki hauskaa, mutta ei me voida.” Pisarapentu vastasi. ”otetaanko juoksukilpailu tuon kannon luokse?” Sinipentu ehdotti. ”Joo, viimeinen siellä on hiirenpapana!” Pennut lähtivät juoksuun. Juoksemiselta se ei kyllä näyttänyt, sillä molemmat pennut kompastelivat omiin tassuihinsa. Loppujen lopuksi Sinipentu oli ennen Pisarapentua kannon luona. ”Hiirenpapana!” Sinipentu solvasi Pisarapentua. ”itse olet hiirenpapana!” Pisarapentu sanoi takaisin. Sitten heidän emonsa, Sadehelmi, tassutti heidän luokseen. ”Mitäs te nyt riitelette, pennut?” Sadehelmi kysyi. ”Sinipentu haukkui minua karvapalloksi.” Pisarapentu naukui. ”lopettakaahan, pennut. Ei tuollaista käytöstä enää.” Sadehelmi sanoi pennuille. ”Mennään takaisin pentutarhaan.” Sadehelmi naukui.
Oona
13p. (Eka tarina)
Bella
Pajupentu~Nokkosklaani
”Haluan pois leiristä!” Huudahdan kärsimättömästi ja tepastelen pentutarhan suuaukolla. ”Täällä on tylsää!”
”Mene vaikka leikkimään aukiolle ja älä huuda”, emoni ehdottaa.
Astelen mielenosoituksellisesti aukiolle ja istahdan maahan. Siirrän tassullani valkoista ainetta, jonka nimen olen kyllä kuullut, mutta en muista sitä.
Sitten saan hyvän idean. Juoksen takaisin pentutarhalle ja etsin suuren kävyn, jonka joskus sinne vein. Sitten käännyn emoni puoleen.
”Voisitko piilottaa minulle tämän kävyn?” Kysyn anelevasti.
”Etkö pyytäisi jotain muuta pentua leikkimään?” Emoni ihmettelee.
”Muuten, mutta ne kaikki leikkii jossain muualla”, vikisin harmistuneena.
”No, kyllä minä mielelläni leikin sinun kanssasi”, emoni kehrää ja ottaa kävyn. ”Odota tässä”
Katson, kuinka Leobardisydän lähtee kohti aukiota ja jään odottamaan.
Oona
8p.
Perho
Perhopentu – Nokkosklaani
”Mahtavaa!” huudahdin. Hyppäsin käpälilleni ja ryntäsin ulos pentutarhasta Ruusupentu perässäni. Kuulin Keltajalan murahtavan huvittuneena takanani. ”Älkää olko ulkona kauhean pitkään.” Hän sanoi. Nyökkäsin ja astuin hämärään ilmaan ulos. Jäätävä tuuli puhalsi ylitseni ja värähdin. Sisareni kyyristyi viereeni. Kipitin ensin tuoresaaliskasalle. Katselin sitä hetken ja sanoin sitten: ”Kohta voin jo syödä tuota.” Ruusupentu sanoi jotain, mitä en tuulessa kuullut. Jatkoimme leirin kiertämistä. Juttelin Ruusupennun kanssa oppilaaksi pääsemisestä ja muista jutuista. ”Jospa olisin jo oppilas”, haaveilin. Taistelua ja saalistusta…
Jatkoimme leirin kiertämistä. ”Parantajan pesä”, kuulin Ruusupennun maukuvan. Juuri silloin tuulenpuuska puhalsi lävitsemme ja loikkasin parantajan pesään suojaan. Pesässä tuoksui ihanalta. Yrtit. Katselin lumoutuneena kun Lehväkynsi eli Nokkosklaanin parantaja lajitteli yrttejä siistiksi kasoiksi. Joku onnekas pääsisi parantajaoppilaaksi. Kukakohan se olisi? Loikin pois pesästä ja menin pentutarhaan. Ruusupentu olikin siellä jo. Käperryin hänen viereensä. Mutta hetkinen.. Entä jos minusta tulisi parantaja? Ihana ajatus kulki lävitseni ja nukahdin.
Oona
10p.
tuuliturkki
Loiskepentu – Järviklaani
”Loiskepentu, haluaisitko tulla leikkimään kanssani?” kuulin kysyvän äänen vieressäni. Käännähdin ympäri ja näin Hopeapennun vieressäni.
”Joo, haluan! Ollaanko kävyn piilostusta?” vinkasin iloisesti. Katselin ympärilleni ja näin kävyn. Sitten katsoin taas Hopeapentua
//Hopea
//Tosi lyhyt
Oona
9p.
Tuulituiske
Ruusupentu Nokkosklaani
Tassuttelin edestakaisin emoni ja sisareni edessä. *että on tylsää kun nuo kaksi unikekoa vain nukkuvat!” Mietin. Olisin halunnut heti vain mennä pentutarhan ulkopuolelle ja tutkia klaania sisareni kanssa. ”Hyrr!”Hyrisin kun kylmä tuuli puhalsi turkkiini. Mietin mitä tehdä. Olin juuri avannut silmäni enkä oikein tajunnut tätä valtavaa maailmaa. *miten leikitään? Milloin pääsee oppilaaksi? Mitä oppilaana tehdään? Miten metsästetään?…* mietin monia kysymyksiä. Ajatteluni keskeytti rapina selkäni takana. Katsahdin taakseni ja siskoni oli herännyt! ”Mitä tehdään?” Kysyin. ”Senkin höperö karvapallo et sinä vielä voi leikkiä!” Perhopentu kehräsi huvittuneena. ”MIKSI en?” Valitin. ”Olet liian pieni, avasit juuri silmäsi.” Naaras sanoi. ”Voidaan me jotain leikkiä!” Huudahdin vihoissani. Olisin halunnut leikkiä. Sisko huokaisi. ”Ihan hetki et saa rasittaa itseäsi. No haluatko leikkitapella vai-” keskeytin hänet. ”Minä olen iso soturi ja sinä olet pieni hiiri!” Totesin itsepäisesti. ”Epäreilua. Ollaan molemmat isoja sotureita.” Perhopentu maukui. ”Okei…” Vastasin. Ponkaisin siskoani päin mutta sisko pinkaisi pakoon. Naaras hyppasi päälleni ja rupesin vinkumaan. ”Auuuuu”ulisin. ”Nyt riittää!” Keltajalka komensi hän oli herännyt. ”Ei liian kovasti, Ruusupentu on vielä pieni.” ”Enhän minä tehnyt mitään!” Perhopentu kivahti. Luikin pois sisareni alta ja käperryin emoni turkkiin. Vilkaisin huvittuneena siskoon. Ei minuun ollut oikeasti sattunut olin vain leikkinyt. En tietenkään halunnut sisarelleni vaikeuksia mutta Mietin että pieni kiljaisu toisi kivaa tunnelmaa leikkiin. Perhopentu taisi huomata vilkaisuni koska tuijotti minua syyttävästi. ”Ei minuun oikeasti sattunut.” Sanoin emolleni. En halunnut hänen olevan vihainen. ”Noin ei saa tehdä” Emo sanoi tiukasti ja hieman kylmästi.painuin kuononi häpeissäni maahan. ”A-anteeksi
Ei ollut tarkoitus suututtaa.” Vinkaisin. ”Ei se mitään virheistä oppii.” Emo maukui lempeämmin. Perhopentu leyhtyi ja käpertyi viereeni nukkumaan. Hiljalleen leijailin pehmeään unenmaailmaan. Avasin silmäni metsässä. Ei siinä synkässä metsässä josta Emo oli kertonut. Luulisin. *minä uskon Tähtiklaaniin!* vakuutin mielessä. Haistelen ilmaa. Kissantuoksua mutta jotenkin omituista. Ympärilläni oli pimeää. *olen liian nuori nähdäkseni unia.*mietin. Tuulikaan ei liikuttanut puita ylläni loistivat tähdet ja kuu. ”Huhuu! Onko täällä ketään? Missä minä olen? Onko Täällä Tähtiklaani?” Vikisin peloissani. Tietenkin Tähtiklaani oli siellä. Ei tähdet olisi muuten näkyneet. Uskaltauduin kipittämään eteenpäin Ei kuulunut merkkiäkään kissoista oli vain haju. Kylmä valkoinen aine litisi jalkojeni alla. Olin yksin kylmässä pimeässä metsässä vain kuu ja tähdet valona. Minua pelotti ihan hirveästi. Kuului vihdoin jokin ääni. Näin pienen tumman hahmon istuvan toisen isomman hahmon vieressä. ”Oppilas-”isompi sanoi mutta heräsin juuri kun ha olisi ollut sanomassa lisää. ”Voinko nähdä unta jos en ole nähnyt muuta kun pentutarhan?”mumisin. ”Sanoitko jotain?” Perhopentu kysyi. Ravistin päätäni vastaukseksi. ”Voimmeko mennä tänään katsomaan leiriä?” Sisareni kysyi Keltajalalta anelevasti. ”No- ehkä jos ei ole liian kylmä.” Emo vastasi. Puhkuin intoa päästä katsomaan leiriä. Syyskynsi tuli pesään tuomaan kiningattarille tuoresaalista. ”Syyskynsi onko ulkona liian kylmä pentujen leikkiä?” Emoni kysyi. ”Ei.”Kolli vastasi
//perho
Oona
14p.
perho
Perhopentu – Nokkosklaani
Jatkan Ruusun tarinaa! Perhopentu on siis sitä vanhempi.
Katsoin sisartani. Hän oli minua paljon pienempi. Juuri avannut silmänsä. Olin hänestä valtavan ylpeä ja iloinen. Nuolaisin häntä varovasti ja kehräsin kun Ruusupentu naukaisi hiljaa. Pian voisimme leikkiä yhdessä! En olisi aina yksin. Keltajalka vilkaisi minua. Katsoin häntä ja käperryin hänen viereensä. En sulkenut silmiäni vaan katselin Ruusupentua. Hänellä oli kaunis tumma turkki. Suljin silmäni ja nukahdin taas uneen.
Oona
6p.
Tuulituiske
Ruusupentu Nokkosklaani
Tunsin emoni Keltajalan liikkuvan vieressäni. Painauduin tiukemmin hänen turkkiinsa mutta en saanut enää unta. Tunsin yhtäkkistä intoa. Halusin avata silmäni ja nähdä maailman. Koitin raottaa pikkuruisia silmiäni ja onnistuin! ”Emo, emo minä avasin silmäni!” Huudahdin innoissani. ”Hienoa pikkuiseni!” Emo kehräsi. Käänsin päätäni ja näin tämän keltaisen turkin. Näin myös sisareni Perhopennun vierelläni.
// lyhkänen
// Perho
🍏 Omppu
Villisydän Mäntyklaani
Lajittelen raunioyrttiä ja karhunlaukkaa seinän koloihin ja puhisen ärtyneesti. Olen ollut tänä aamuna tavallistakin äksymmällä tuulella, mutta siihen ei varsinaisesti ole syytä. Tai no on. Montakin. Pennut sotkevat ja häiritsevät, Veritähti on vihaisela tuulella, kehäkukka on loppu, leiri on täynnä lätäköitä, ja metsässä ei voi ottaa askeltakaan ilman että kastuu litimäräksi. Hyviä asioita ei ole. Tai en ainakaan huomaa mitään. Nousen seisomaan venytelläkseni jäseniäni. *Taistelu piristäisi mukavasti kaiken kaikkiaan raivostuttavaa päivää*,
mietin ja venyttelen. *Veritähdestä on tullut lepsumpi, ja Synkkä Metsä on ollut hiljaa jo puoli kuuta*. Sohaisen hännälläni vesiminttupinoa ja se leviää maahan. *Ketunläjät*. Asetun siivoamaan niitä takaisin järjestykseen ja katseeni osuu pesän nurkkaan, jossa hämähäkit pitävat pesää ja tarjoavat siinä sivussa seittiään minulle ja oppilaalleni. *Missäköhän hän muuten luuraa*, mietin ja astelen päsän suulle. Näen tuon leikkimässä sammalpallolla. *Et ole enää mikään pentu*,ajattelen halveksivasti. ”Kuules nyt, parantajan tehtävät kutsuvat!”
Oona
22p. (Eka tarina)
Bella
Savupentu~Nokkosklaani
Savupentu leikki pentutarhan sisällä sammalpalloa. Ensin hän viskaisi pallon ilmaan ja sitten hän koukkasi sen toisella tassulla takaisin maahan.
Että tämä on tylsää. Savupentu ajatteli.
Hän antoi katseensa kiertää pentutarhaa, jossa ei tällä kertaa ollut kovin paljon kissoja. Suurin osa oli pihalla nauttimassa raikkaasta ulkoilmasta.
”Savupentu” Savupentu kuuli emonsa maukuvan. ”Mikset ole ulkona?”
”No kun minulla on tylsää, eikä ulkona ole mitään tekemistä”. Savupentu marisi.
”Keneltä sinä oikein olet perinyt tuollaisen asenteen?” Kultaturkki naurahti.
”Varmaan isältä, enhän minä tiedä hänestä mitään”. Savupentu tokaisi ennen kuin ehti estää itseään.
Kultaturkin silmissä välkähti ja hän katsoi tytärtään tiukasti.
”Anteeksi, emo”. Savupentu mutisi. Sitten hän lähti kävelemään ulos pentutarhasta häntä maata laahaten.
”Savupentu” Kultaturkin lempeä ääni maukui.
Savupentu kääntyi ja kohtasi emonsa ystävällisen katseen. ”En minä ole sinulle vihainen, tiedäthän sinä sen?”
Savupentu piristyi ja lähti ulos leikkimään.
Oona
10p.
perho
Mustapentu ~ Mäntyklaani
Vilkaisin tuoresaaliskasaa. Sen päällä oli mehukkaita myyriä. Tai en tietysti tiennyt, olivatko ne mehukkaita, koska en ollut maistanut, mutta ne näyttivät siltä. Käänsin kuitenkin katseeni pois. En saisi tai oikestaan pystyisi syödä niitä vähään aikaan. Täytyi tyytä emon maitoon. Mutta halusin olla iso soturi. Halusin jo maistaa myyrää. Tönäisin sitä tassullani ja herkullinen tuoksu levisi ympärilleni. Yhtäkkiä takaani kuului ääni: ”Mitä sinä pentu siellä teet?” isäni käskevä ääni kysyi.
Hätkähdin ja pyörähdin ympäri. Silmäni alkoivat loistaa katsoessani isääni, Soraturkkia. Hän oli niin suuri ja hieno soturi! ”Isä, voitko leikkiä hetken kanssani?” kysyin innokkaasti.
Isäni tuijotti minua ja sanoi ”Minulla on tärkeämpääkin tekemistä. Anteeksi, pentu.”
Tukahdutin vingahdukseni. Isäni kääntyi ja loikki ulos leiristä. Jäin tuijottamaan hänen peräänsä. Isäni ei kohdellut minua kuin omaa pentuaan. Ja miksi hän edes sanoi minua vielä pennuksi? Olinhan jo aika iso ja vahva. Melkein oppilaan kokoinen. Sisälläni mylläsi suru. Laahustin pentutarhaan ja ja käperryin emoni viereen. Kuusihännän lämmin tuoksu rauhoitti minua.
Bella
Pajupentu~Nokkosklaani
Siirtelen painoa tassulta toiselle tylsistyneen. En nähnyt muita pentuja missään. He ovat varmaankin vielä pentutarhalla. Ajattelin. Näen Leobardisydämen tulevan luokseni ja piristyin heti.
”Emo, emo!” Hihkun. ”Katso kuinka saalistan tuon oksan!”
Kyyristyn vaanimisasentooni, joka ei kyllä varmaankaan näyttänyt ihan oikealta, ja lähestyin oksaa. Hypähdän nopeasti sen päälle ja katkaisen sen puraisulla.
”Hienoa, Pajupentu” , Leobardisydän kehrää lempeästi. ”Sinusta on tulossa taitava saalistaja!”
Emon kehun vahvistamana, lähden etsimään uutta oksaa saalistettavaksi. Saan kerättyä nopeasti pentutarhan viereen suuren määrän erilaisia oksia, ja katson niitä tyytyväisenä.
Menen oksien viereen istumaan, ja vartioin niitä tarkasti.
”Yrittäkääpä vain viedä saaliini!” Huudan sähisten ja huidoin olemattomia vihollisia tassuillani.
”Mitä sinä leikit, Pajupentu?” Kuulen isäni Syyskynnen kysyvän huvittuneena.
”En leiki” , sanon hieman loukkaantuneena, mutta innoissani. ”Vaan puolustan klaanini riistaa!”
Tarraan kiinni isäni turkista ja yritän kaataa hänet maahan. Näen Syyskynnen esittävän, että hän luovuttaa.
”Haaa! Voitin!” Iloitsen ja hyppään pois hänen kimpustaan. ”Et voita minua ikinä!”
”Sehän nähdään” , Syyskynsi maukuu. ”Sano tuo sitten, kun olet oppilas”
Oona
24p. (eka tarina)
Bella
Savupentu~Nokkosklaani
Nousin venytellen sammaliltani. Näin vielä muiden pentujen nukkuvan, joten lähdin hiljaa ulos pentutarhasta. Tunsin tassuni alla jotain, ja kuulin rasahduksen. Katsoin tassuani ja näin sen alla katkenneen oksan. Vilkaisin nopeasti ympärilleni, mutta kukaan ei onneksi ollut herännyt. Huokaisin helpotuksesta ja jatkoin matkaa. Kuulin taas rasahduksen, mutta tällä kertaa en itse aiheuttanut sitä.
Seuraavassa hetkessä tunsin jonkun kaatavan minut maahan ja näin Pajupennun omahyväisesti silmät kiiluen.
”Hahaa! Voitin sinut!” Pajupentu julisti.
”Herätät kaikki!” Sihahdin ehkä vähän turhan lujaa, sillä Perhopentu kääntyili sammalillaan, mutta onneksi ei kuitenkaan herännyt.
”Entä sitten?” Pajupentu kysyi tahallisen kovaäänisesti.
”No sitä sitten, että muut haluavat ehkä nukkua!” Huusin. Vihasin kaikkia tilanteita, joissa minun piti puhua toisille, joten yritin päästä takaisin nukkumaan mahdollisimman vähällä puhumisella.
”Pajupentu ja Savupentu!” Kuulin toruvan äänen takaamme. ”Miksi ihmeessä olette hereillä? Heti nukkumaan!”
Käännyin ja näin emoni Kultaturkin katsovan meitä päätään pudistellen. Lähdin hiljaa takaisin sammalilleni ja suljin silmäni.
Oona
25p. (Eka tarina)
perho
Perhopentu ~ Nokkosklaani
Vaistoni käskivät kääntymään ja juoksemaan pakoon. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaan ryntäsin vihollisen kimppuun. Tömähdin Keltajalan kylkeä vasten. Törmäys oli tarpeeksi kova, että kaaduin. Pyörähdin nopeasti emoni tassua karkuun. Istahdin maahan ja naukaisin. ”Tuo oli kivaa!”
Keltajalka eli emoni kehräsi. ”Niin oli. Voisit kuitenkin leikkiä myös muiden pentujen kanssa.”
Vilkaisin muita pentuja, Savupentua ja Pajupentua, jotka nukkuivat pentutarhassa. Halusinkin leikkiä heidän kanssaan, mutten uskaltanut kysyä. Inhosin itseäni ja epäluuloisuuttani.
Keltajalka äännähti vaisusti ja kääntyi takaisin pentutarhaan. ”Joku toinen kerta sitten.” hän sanoi.
Kipitin hänen peräänsä. Käperryin sammalvuoteelle ja suljin silmäni. Kuulin Pajupennun puhuvan jotain. Varmaan isänsä kanssa.
Jospa minullakin olisi isä. Ajattelin. Hän olisi varmasti ylpeä miten hyvin osasin jo väistää vihollista, vaikka olin vasta pentu. Mutta isästäni en ikinä ollut kuullut mitään. Kukaan ei tiennyt.
Pakotin ajatukset pois mielestäni, ja nukahdin.
Usvis
Tuhkapentu~järviklaani
”Minä, tuhkatähti nimenä sinut usvatuiskeeksi” julistan leikkisästi. ”Hei! Usvapentu on päälikkö leikissänne, et sinä hiirnaivo” emon ilkeä ääni oli takana.* hiirenmielet* astelin muualle leirin paikkoihin. Huomasin lehden ja kipitin naaraan luo. ”Hei. Missä simpukkakukka on?” Kuningatar naukui. ” se hiirenme… hän on tuolla” korjasin nopeasti. ”Hei tuhkapentu vai pitäisikö sanoa tuhkatähti?” Harmaapentu kiusasi.
hopsu vaikka ei esimmy tarinassa